Ajatuksia ratsastuksen oppimisesta ja opettamisesta

Olen usein ajatellut miksi joitain on helpompi opettaa/valmentaa/ohjata kuin toisia? Luulen että kyse on hyvin pitkälti asenteesta. Positiivinen ja armollinen asenne itseä, hevosta ja koko oppimisprosessia kohtaan antaa oppimiselle hyvän pohjan. Negatiiviset ajatukset, huono mielentila ja ylisuorittaminen aiheuttavat turhaa jännitystä joka välittyy myös hevoseen.

Turhautuminen. Hevonen peilaa ratsastajaansa, joten turhautunut ratsastaja saa yleensä aikaan myös turhautuneen hevosen. Varmasti useimmille opettajille ja valmentajille ovat tuttuja nämä sanat: en pysty, en osaa, ei tää onnistu jne. Oppilaana ei välttämättä tule ajatelleeksi kuinka haastava tilanne voi olla myös opettajalle. Kuinka motivoin ja kannustan oppilasta, kuinka saan hänet uskomaan itseensä? Kuinka teen sen kun tunnilla on ehkä myös ne viisi (tai enemmän) muutakin ratsastajaa joita täytyy yhtälailla huomioida? Oppilas kokee epäonnistuvansa, olenko siis huono opettaja? Kuinka käännän negatiivisen kierteen ja ajatukset positiivisempaan suuntaan jolloin ratsastuskin alkaa sujua paremmin?

Uutta asiaa opetellessa on selvää, että se ei välttämättä onnistu heti täydellisesti, eikä tarvitsekaan. Ensimmäisellä kerralla usein riittää ”jotain vähän sinne päin”, ja seuraavalla kerralla ehkä vähän enemmän. Virheitä ei pidä pelätä sillä ne kuuluvat oppimiseen, niistä ei kannata rankaista itseään eikä varsinkaan hevosta. Haasteet tulee tiedostaa, mutta epäonnistumisiin ei kannata takertua. Sen sijaan kannattaa yrittää löytää ne pienetkin onnistuneet hetket ja kerrata ja vahvistaa niitä mielessään.

Oppiakseen ja edistyäkseen täytyy uskaltaa tehdä asioita toisella tavalla ja yrittää vaikka ei heti onnistuisikaan, mennä sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle. Kuten Kyra usein sanoo: ”If you always do what you always did, you´ll always get what you always got”. Eli huonosti suomennettuna: ”Jos aina teet niin kuin olet aina tehnyt, saat minkä olet aina saanut”.

Laitetaan tähän loppuun vielä pari hieman kliseistä mietelausetta, niissä on kuitenkin totuuden siemen!

”Your mind is a powerful thing. When you fill it with positive thoughts, your life will start to change.”

”Believe you can and you´re halfway there.” (Theodore Roosevelt)

”If you believe it will work out you´ll see opportunities, if you believe it won´t, you´ll see obstacles.” (Wayne Dyer)

Näillä ajatuksilla siis eteenpäin ja kohti uusia pettymyksiä onnistumisia! 😀

 

Ratsastaja, hengitätkö?

Tämä on kysymys jonka usein esitän oppilailleni. Oman kokemukseni mukaan ratsastajilla on usein haasteita hengityksensä kanssa, hyvin tavallista on esimerkiksi hengityksen pidättäminen, tai kovin pinnallinen hengitys lähinnä rintakehän yläosalla.

Ratsastuksessa pyritään hevosen ja ratsastajan saumattomaan yhteistyöhön. Ratsastajan täytyy olla hyvässä kunnossa sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Hengitysmekaniikalla on tärkeä merkitys ihmisen asennon- ja tasapainon hallinnassa, sekä tunteiden säätelyssä. Tutkimusten mukaan ratsastajalta vaaditaan hyvää hapenottokykyä, tasapainoa ja kehonhallintaa. Hevosen liike haastaa ratsastajan asennonhallintaa eri tavoin askellajista riippuen. Ratsastajan täytyy olla dynaamisesti stabiili, jotta hän pystyy käyttämään käsiään, jalkojaan, sekä painoaan antaakseen hevoselle merkkejä samalla säilyttäen keskivartalonsa vakauden.

Hyvä hengitysmekaniikka mahdollistaa kehoa stabiloivien mekanismien toimimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Hengityshäiriöiden on todettu olevan yhteydessä tasapainon ja motorisen kontrollin häiriöihin. Hengitysharjoituksista on todettu olevan hyötyä posturaalisen stabiliteetin ja kehonhallinnan parantamisessa. Oleellista on pallean toiminta. Pallea on tärkeä rankaa stabiloiva lihas, joka toimii yhteistyössä lantionpohjan ja vatsalihasten kanssa säädellen vatsaontelon sisäistä painetta. Vatsaontelon sisäisen paineen säätely on merkittävä rankaa stabiloiva mekanismi.

Ratsastuksessa myös psyykkiset tekijät ovat merkittävässä roolissa. Hevoset ovat erittäin taitavia lukemaan kehonkieltä, joten esimerkiksi ratsastajan pelko ja jännitys välittyvät helposti myös hevoseen. Ratsastaessa kannattaa keskittyä rauhalliseen ja syvään hengitykseen, tämä voi auttaa vähentämään jännitystä ja helpottaa tasapainoisen istunnan löytämisessä, jolloin vuorovaikutus hevosen kanssa paranee.

Tämä artikkeli pohjautuu fysioterapian opinnäytetyöhöni aiheesta ratsastajan hengitys, koko työ lähteineen luettavissa täällä: Hengityksen merkitys ratsastuksessa