Tämä on kysymys jonka usein esitän oppilailleni. Oman kokemukseni mukaan ratsastajilla on usein haasteita hengityksensä kanssa, hyvin tavallista on esimerkiksi hengityksen pidättäminen, tai kovin pinnallinen hengitys lähinnä rintakehän yläosalla.
Ratsastuksessa pyritään hevosen ja ratsastajan saumattomaan yhteistyöhön. Ratsastajan täytyy olla hyvässä kunnossa sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Hengitysmekaniikalla on tärkeä merkitys ihmisen asennon- ja tasapainon hallinnassa, sekä tunteiden säätelyssä. Tutkimusten mukaan ratsastajalta vaaditaan hyvää hapenottokykyä, tasapainoa ja kehonhallintaa. Hevosen liike haastaa ratsastajan asennonhallintaa eri tavoin askellajista riippuen. Ratsastajan täytyy olla dynaamisesti stabiili, jotta hän pystyy käyttämään käsiään, jalkojaan, sekä painoaan antaakseen hevoselle merkkejä samalla säilyttäen keskivartalonsa vakauden.
Hyvä hengitysmekaniikka mahdollistaa kehoa stabiloivien mekanismien toimimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Hengityshäiriöiden on todettu olevan yhteydessä tasapainon ja motorisen kontrollin häiriöihin. Hengitysharjoituksista on todettu olevan hyötyä posturaalisen stabiliteetin ja kehonhallinnan parantamisessa. Oleellista on pallean toiminta. Pallea on tärkeä rankaa stabiloiva lihas, joka toimii yhteistyössä lantionpohjan ja vatsalihasten kanssa säädellen vatsaontelon sisäistä painetta. Vatsaontelon sisäisen paineen säätely on merkittävä rankaa stabiloiva mekanismi.
Ratsastuksessa myös psyykkiset tekijät ovat merkittävässä roolissa. Hevoset ovat erittäin taitavia lukemaan kehonkieltä, joten esimerkiksi ratsastajan pelko ja jännitys välittyvät helposti myös hevoseen. Ratsastaessa kannattaa keskittyä rauhalliseen ja syvään hengitykseen, tämä voi auttaa vähentämään jännitystä ja helpottaa tasapainoisen istunnan löytämisessä, jolloin vuorovaikutus hevosen kanssa paranee.
Tämä artikkeli pohjautuu fysioterapian opinnäytetyöhöni aiheesta ratsastajan hengitys, koko työ lähteineen luettavissa täällä: Hengityksen merkitys ratsastuksessa